Tapiolan ikävä

Ei jää ikävä
satakutosta aina myöhässä,

           paitsi jos olin ajoissa
           kerrankin jos –

jää ikävä vauvankakanruskeita rappauksia,
sivistysporvareiden kirjahyllyjä,
Otsonlahden valoja, puista nallekarhua,
jota joka ikisellä yökävelyllä

           säikähdin
                      jos nyt –

jää ikävä lenkkejä
Stubbinrannan saaristoon.
Se biisi soi rivitalon parkkipaikalla.
Ulkoilupolku venesataman liepeiltä
johti siihen pisteeseen, sitä yökävelyä

                      ei jää ikävä.

Tuuli heitti Heikintorilla ständin kumoon.

Monttu auki katsoin
työmaamonttua, ei tänne
raskasmetro sovi.

Pikaratikka sopisi,
mutta hänelle kuulemma
                      ei elämäntilanne sopinut,

           vaikka jo mitä ehdin –

you are among friends,
totesi Radio Helsingin täti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *