Havs-Rastböle

Iskä muutti Vuosaareen. Hei jänis miksi karkuun juoksit niin varoen, laulettiin teknobiisissä, ja bussilippu maksoi neljä markkaa. Ysikasissa matkalla Itikseen iskä osoitti keltaista lamppua katossa, kysyi Sampolta, mitä siinä lukee. Sampo sanoi py… sähtyystannar. Yritin lukea mainosta penkin selkänojassa. En saanut selvää, ja purskahdin itkuun. Säki opit lukemaan sitte ku meet kouluun, iskä sanoi ja taputteli olkapäälle.

Iskän kämpän ympärillä oli paljon metsiä ja karkuun juoksevia jäniksiä, joita isä sanoi rusakoiksi. Oli myös rakennustyömaita, kivenlohkareita, soramonttuja, kumiletkuröykkiöitä, hammasrattaita, hiekkakasoja ja ihmisen mentäviä putkia, joihin ei saanut mennä, muuten tuli arestia. Kivikentän toisella puolella talojen kaakeliseinät olivat vihreitä tai valkoisia, iskän puolella ainoastaan vihreitä. Kohta tohon rakennetaan kauppakeskus, metro ja pilvenpiirtäjä, iskä kertoi, eikä se kohta tullut koskaan.

 

Olimme Sampon kanssa ensimmäistä kertaa vapun iskän kanssa. Metrossa, kun olimme tulossa Itikseen vaihtamaan ysikasiin, matkin kuuluttajaa ja sanoin aseman nimen suomeksi ja ruotsiksi, Siilitie Tsiilagotseegen. Vastapäätä istuva tuntematon setä alkoi nauraa, ja iskä sanoi, että poika opettelee lukemaan. Yritin vielä lukea mainosta takanani, mutta silloin iso kalju mies paiskasi kaljapullon tankoon rikki ja hyökkäsi somalialaisen kimppuun. Täällä on lapsia, täällä on lapsia, iso lihava nainen kiljui, tuli eteeni seisomaan. Skinit haastaa riitaa, joku voivotteli, ja miehen ääni huusi lopet-ta-kaa! Metro hidasti ehkä tappelun takia, ulkona oli pimeää, ja hirveän tuminan ja tyminän, vittujen ja saatanoiden ja muun ärjynnän raapiessa ilmaa katsoin lattiaa: kaljapullonsirpaleet ja roiskeet mustilla, kumiraidallisilla kohoumillla olivat kuin särkyneestä suklaamunasta, jonka sisältä on purskahtanut pahanhajuista lientä.

 

Matsi alkaa, iskä huudahti, vaikka olimme vasta hakeneet mehujäät Ärrältä. Sampokin kauhistui. Tuli hirveä kiire kämpille. Iskä, mä en saa tätä auki, valitin. Säästä sitä vähän aikaa, iskä sanoi. Mitään ei saanut jäädä enää tutkimaan. Tossahan on bussipysäkki, sanoin Citykiskan kohdalla. Takaa oli tulossa bussikin. Eiks toi mee hei oikeeseen suuntaan? Hyvä, iskä huudahti. Hitto että sattu hyvin, nyt on hemmetinmoinen kiire. Bussi, ysikasi, kolikot putoilivat lattialle, pysäkki. Ärttiksen muovikassi keikkui, ovet äkkiä auki, ostokset ovenpieleen, telkkari heti päälle ja kovalle.

Matsi, matsi, matsi. Terävännapakka ääni huusi telkkarissa.

Jos mehujää sulaa, tuleeko siitä limua? Iskän pitäisi antaa lasi ylhäältä kaapista.

Iskä hei, iskä…

Iskä nosti etusormen pystyyn. Kohta, kohta.

Odottelin keittiön kynnyksellä. Kun matsissa pidettiin paussi, iskä haki lasin. Jätin mehujään sinne sulamaan ja ryömin telkkarin alta makkariin penkomaan aarrelaatikkoani. Minulla oli siellä ukin Venäjältä tuoma kuvakirja ja myös amerikkalainen kuvakirja, kuvakortteja busseista ja metroista, monsteriautoja lastenaterioista, tarjottimenalusia Carrolsista, rasiallinen pullonkorkkeja ja kämmenen kokoisessa hopeisessa korissa eri maiden rahoja. Venäläisissä kolikoissa luki pybab tai pyhibly, vaikka tiesin, että sekin oli väärin luettu, vaikka olisikin ollut oikein luettu, koska venäläisillä oli erilaiset kirjaimet. Ukki osasi lukea niitäkin.

Iskä huusi olkkarissa täysiä jeetä, Sampo myös. Tyynyt paukkuivat, matto tumisi ja kämmenet mäiskähtelivät yhteen. Suomi oli tehnyt maalin.

Venäläinen kuvakirja haisi kirpputorilta, amerikkalainen teipiltä. Amerikkalaisessa kuvakirjassa kiinnostavimpia olivat kuvat isoista silloista ja pilvenpiirtäjäkaupungeista, venäläisessä isot rakennustyömaat ja savuavat tehtaat ja satamat. Amerikkalaisessa kuvakirjassa tylsimpiä olivat ne sivut, joissa naiset olivat kyykyssä tai muutoin oudoissa asennoissa seinää vasten, joskus sormet suun edessä tai kädet hiuksissa kuin hajuvesimainoksissa. Venäläisessä kuvakirjassa tylsimpiä olivat ne sivut, joissa vanhat naiset tanssivat nurmikoilla lippujen kanssa.

Sohva narskahti. Tosi hyvin luettu tilanne, Sampo sanoi ja iskä siihen, että nii-i. Huusin, ettei tilanteita voi lukea, vaan kirjoja tai lehtiä tai kylttejä pystyy lukemaan, mutta kumpikaan ei kuullut tai jaksanut vastata. Sampo aina matki aikuisten puhetta, silloinkin, kun se ei tarkoittanut mitään.

Tuli muutama huuto lisää, sitten iskä karjaisi, heitti tyynyn seinään, rynni rökittämään parvekkeen ovea, läimi lasia niin lujaa, että se meinasi mennä rikki. Sampokin voivotteli. Matsi ehkä hävittiin.

Iskä ja Sampo alkoivat laskea kymmenestä yhteen väärin päin, sitten riemu taas räjähti. Lastenhuoneen ovi pamahti auki, ja telkkarinkin eteen sai taas mennä. Iskä jyskytteli rintakehäänsä nyrkeillään kuin King Kong. Matsi oli voitettu sittenkin, mehujää sulanut lasiin. Tarjosin iskälle ja Sampolle omatekoista limua.

 

Kun menin iskän kanssa keskustaan, Sampo oli jossain muualla äidin kanssa. Ihmisiä oli mielettömästi, meteli kova, eikä kukaan suuttunut, vaikka autot koko ajan tööttäilivät. Se oli uusi vappu, kaikki hokivat niin, uusi vappu, muttei ollut vappupalloja, vaan siniristilippuja kaikkialla, mutta kukaan ei laulanut niin kuin koululaiset eskarilaisille, että siniristilippumme, ope pyyhki peppumme. Paljon oli isoja miehiä aivan kännissä, ja Kauppatorille menimme, kuten vappunakin. Iskä nosti minut ikkunalaudalle. Se oli aikuisten päiden korkeudella. Kun otin ikkunalaudasta kiinni, tummanharmaa pöly värjäsi sormet. Ikkunalauta vietti alas, iskä auttoi pysymään siinä. Nosturi nosti ihmismeren ylle ison lampuista tehdyn Suomen lipun.

Kato nyt, iskä hoki, tuolta ne pelaajat tulee.

Ruotsinlaivat näkyivät taustalla. Keskustassa tuli aina tunne kuin olisi jo puoliksi laivalla tai Tukholmassa: oli vanhoja, linnamaisia taloja, mukulakiviä ja laivat näkyvissä.

Millon mennään taas laivalle?

Sä oot ollu täällä, iskä sanoi. Kato nyt, tuol on kaikki ne pelaajatki, näät sä, Saku Koivu…

Päivä tai ilta oli kuiva ja vaaleanharmaa, meri hernekeitonvihreä. Nakkikioskin edessä iskä nosti penkille seisomaan. Pöydällä oli kurkkusalaattisinappimössöä tai känniläisen oksennusta, jompaakumpaa, ja sitä oli valunut myös maahan mukulakivien väliin. Pelaajat olivat tulleet Ruotsista Suomeen ruotsinlaivalla, Siljalla tai Viikkarilla. Olimme nähneet Tukholmassa jättiläisen jätskipallon, valkoisen pallon muotoisen kerrostalon, jonka sisällä oli lätkähalli. Siellä matsi oli pelattu. Suomionuu-si maailmanmestari! HÄI! Huuto aaltoili ihmismeressä, sitten alkoi De kliiderin, sen kevään biisi. De kliiderinni maali jee, veska tsemppaa, veska jee. Vuosaaressa, missä iskä asui, oli myös Havs-Rastböle, ja De kliiderinnissä, ajattelin, voisi laulaa Havs-Rastböle aina siihen kohtaan, jossa on porrasmainen kitaran römpäytys, säkeistössä, kun on vähän rauhallisempaa, ja on laulettu de fiia jutte föövn de stoode vijeen – Havs-Rast-bö-lee…

Kato nyt! Miten kova juttu on sanoa syksyllä koulussa et sä oot ollu täällä!

Joo-joo.

Terassin kaiuttimissa Tom Tsouns lauloi meikkii meikkii häppee meikkii meikkii häppee. Sekin biisi oli tehty Suomen voiton kunniaksi. Iskä kaljatuopin äärellä hymyili ja nyökkäili, eiks ookki hyvä biisi? Toisessa pöydässä iso kalju mies karjahti lujaa. Älä nyt Pate huuda ku lapset säikkyy, nainen mustassa hupparissa kähisi. Juo äkkiä se kalja ennen ku skinit alkaa tapella, kuiskasin iskän korvaan. Iskä kuiskasi, ettei mies ollut skini, vaan jostain muusta syystä kalju.

No mut lähetään…

Tää kalja loppuun, iskä hoki, tää kalja loppuun.

Kuplat pulppusivat tuopin pohjasta ylös vaahtoon. Meikkii meikkii häppee. Nainen laittaa meikkii naamaan jos häppee, ukki voisi sanoa. Meikkii häppee laulettiin myös Koukou Zambossa, mutta se biisi ei kertonut Suomen voitosta, vaan majakoista kaukana merellä.

 

Syksyllä alkoi koulu. Jarmo Myllys näytä pyllys, tokaluokkalaiset huusivat pihalla ja lauloivat De kliiderinnin sävelmää näin: join siiderin ja toisenkin ja kolmannen ja oksensin.

Asuimme Sampon kanssa muuten äidin luona, paitsi keskiviikot ja joka toisen viikonlopun olimme iskällä.

Illalla tein äidin kanssa läksyjä. Aapisesta piti lukea a ii ai ja sitten e uu e…

Hei kato äiti, innostuin, totahan kaikki uutisissa koko ajan hokee. Matkin aikuista puhumassa tärkeitä telkkarissa, papereitakin oli käsissä, ee uu blööblöö Suomi ee uu. Joo, äiti sanoi, mutta piti osata niin, että kirjaimet sanotaan lyhyesti, ei niin kuin uutisissa sanotaan, vaan lyhyemmin.

Iskän viikonloppuna ajoimme taas ysikasilla Itikseen. Turkkilaisten herkkusienipizzerian lähellä bussi pysähtyi liikennevaloihin. Ikkunan takana näkyi kyltti. Ajattelin De kliiderinniä ja luin: Havs-Rastböle.

Kato poikaa, iskä huudahti. Sähän osaan lukea myös ruotsia!

Onks se niin, että jos osaa lukea suomea, osaa samalla myös ruotsia?

Joo, mutta silloin ei aina kuitenkaan tiedä, mitä mikäkin tarkottaa.